|
Olen nauravainen, kokeilunhaluinen, sopivasti lapsellinen, en kuitenkaan naiivi, alle kouluikäisen lapsen
äiti. Herne saattaa välillä mennä syvällekin nenään ja silloin olen mörökölli mutta lepyn suhteellisen nopeasti. Ammattini
puolesta olen kehittynyt kriittiseksi, ehkä hieman kyyniseksikin. Mieheni mielestä olen harkitsematon koheltaja mutta hän
onkin Hämeestä. Kärsimättömyys on paheeni. Etsin kaiken aikaa vastauksia omaan ja muiden käyttäytymiseen. Ystävät kuvaavat
minua puheliaaksi ja luotettavaksi ystäväksi.
Olen 29-vuotias sairaanhoitaja, 3-vuotiaan Wäinön äiti ja hämäläisen kuorma-autoilija yrittäjän avovaimo.
Asun Riihimäellä omakotitalossa metsän laidassa. Työskentelen Kanta-Hämeen keskussairaalassa päivystyspoliklinikalla määräaikaisessa
työsuhteessa, joka on voimassa tämän kuluvan vuoden loppuun. Työ tuntuu siltä, että tätä minä haluan tehdä.
Kotoisin olen Kokemäeltä, jossa vietin elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Lukion jälkeen kävin Jenkeissä viettämässä
yhden kesän kehitysvammaisten leirillä leiriohjaajana. Sillä aikaa oli kaikki haut jo loppuneet, onneksi olin hakenut lähihoitajakouluun,
jonne pääsinkin. Puolitoista vuotta tuli vietettyä Karkun kotitalous ja sosiaalialan oppilaitoksessa, joka on sisäoppilaitos,
opiskellen. Valmistuttuani muutin Turkuun silloisen poikaystäväni luokse ja aloitin työt Runosmäen vanhainkodissa. Koin tarvitsevani
lisää haasteita ja hain sairaanhoitajakouluun Turun AMK:n. Aloitin opiskelut samana syksynä. Samaan syssyyn sanoin hyvästit
poikaystävälle ja aloin viettää sinkku-opiskelijaelämää. Valmistuin jouluna 2000 erinomaisin arvosanoin ja samoihin aikoihin
tapasin nykyisen mieheni ja muutin hänen luokseen tammikuussa 2001. Wäinö, poikani, ilmoitteli tulostaan helimi-maaliskuun
vaihteessa ja syntyi terveenä 24. marraskuuta samana vuonna. Äitiysloman jälkeen menin töihin Hyvinkään terveyskeskuksen vuodeosastolle,
jossa viihdyin niinkin kauan kuin puolitoista vuotta. Kyllästyttyäni hakeuduin Kellokosken sairaalaan, jossa työskentelin
nuorten aikuisten ensipsykoosi-osastolla ja oikeuspsykiatrisella-osastolla. Psykiatrisen sairaanhoitajan työ ei kuitenkaan
tuntunut omalta ja hain paikkoja eri sairaaloista, kunnes sain sijaisuuden nykyisestä työpaikastani, jossa olen viihtynyt
nyt lähes vuoden.
Harrastan lukemista, lähinnä dekkarit kiinnostaa, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua, kuntosalillakin
tulee silloin tällöin käytyä (pitäisi käydä säännöllisemmin mutta mä olen hyvä keksimään tekosyitä), välillä tulee biletettyä,
laulan autossa ja henkeviä keskusteluja mieheni harmiksi.
|